Ti 1.10.2013

Kiitos äitienpäivälahjasta, Peter!

Lahjakortti tuli käytettyä ja voin todeta, että se oli paljon enemmän kuin vain valittu hoito,
se oli kiireetön hetki itselleni itseni kanssa - pieni Liisa Ihmemaassa -seikkailu. 

Seikkailu alkoi jo hoidossa, jossa 1,15 h käsittelyn ohessa muistelin Rooman matkaa. Ajatuksia oli ohjaamassa juuri nyt kuuntelussa oleva Dan Brownin äänikirja Enkelit ja demonit, jonka tapahtumapaikka on Vatikaani ympäristöineen.
Oli enemmän kuin miellyttävää olla omissa ajatuksissa vaeltamassa paikoilla, joissa tuli käytyä.
 
Hoidon jälkeen käväisin Ison Omenan kirjastossa ja lainasin mm. Niskavuori sarjan CD-levyjä.
Omenasta poistuminen olikin sitten jo autoilijalle uusien reititysten haastetta, mutta selvisin testistä.

Nyt olen kotona ja muistelen hetken eilistä "siivouspäivää", jolloin poistin kylmän rauhallisesti jakson menneestä elämästä
eli kaksi blogia, joita aloin kirjoittaa Gunnarin kuoltua, ja jäljellä on vain kotisivu - ainoa julkinen päiväkirjani.

Vaihdoin  eilen myös puhelinoperaattoria. Minulla on kaksi puhelinta, Gunnarin ja omani. Toista operoi DNA pro ja toista DNA. Ennen kesää DNA:n paikalla oli Saunalahti. Jokin tökki, mutta nyt palaan nöyränä Saunalahteen.

La 28.9.2013

Harvoin sattuu kohdalle kirkkoherran ja aikuisen lapsenlapsen kysymys, kurkiaura ja kodin koleus, mutta tällä viikolla näin kävi.
*
Keskiviikkona kirkkoherra kysäisi kuulumisiani. Ajattelin vastata perinteiseen tapaan, kiitos, hyvää kuuluu, mutta totesinkin, että lesken osa ei ole lempeä, ja siitä kehkeytyi lyhyt keskustelunpätkä, jossa tuli verratuksi leskenosia - hän läheisensä ja minä omaani. 
Jälkimietteitä: Elämät ovat sormenjälkien tavoin yksilöllisiä - samoista piirteistään huolimatta rinnakkain asetettaessa ja toisiinsa verrattuina melkoisesti toisistaan poikkeavia.
Yksin jäätyäni on ollut enemmän aikaa havaita miten ylimalkaisesti ja yleistäen olen elänyt. Häpeän puna nousee aika ajoin kasvoille tajutessani osaaottavan ymmärrykseni taustalla olleen lähes täydellisen ymmärtämättömyyden - ja näin tullee jatkossakin olemaan, sillä uskon tämän olevan ihmisen osa.
*
Samaisena keskiviikkona sain haasteen: "Tuli mieleen nyt kun sää on kylmentynyt että tarvitsisin uudet lapaset. Jos vain aikaa ja intoa löytyy voisin sellaiset tilata."
Vastaukseni haasteeseen: "Jos Aika ja Into kohtaavat toisensa, niin liitosta syntyy Lapaset".
Olen yrittänyt etsiä Intoa ja avittanut etsintöjä hankkimalla neulelangat, mutta vain Aika on paikalla. 
Mietteet johtavat päätelmään, että into, innokkuus, innostuneisuus jne. ovat nuoruuteen liittyviä ja aikaa myöten laantuvia tunnesanoja, ellei tunteelle löydy arjessa ruokkijaa.
*
Eräänä päivänä metsässä kävellessämme kuulin harvinaista ääntelyä yläpuoleltamme.
Kahden koiran remmit kädessä yritin tavoitella kameraa napatakseni kuvat kohdallani harvinaiseksi käyneeksi näystä - eikä yhtään huono tulos haasteisiin nähden.
*
Torstaina tuli halu ja tarve pitää mehupaastoa ja niin olin ilman kiinteätä ruokaa odottaen mielenkiinnolla sen vaikutuksia nukkumiseen. Kokeilu pitänee uusia, sillä kodin lämmitysjärjestelmän irtisanoutumisen seuraukset sotkivat suunnitelmat. Paleltuani pari tuntia oli pakko nousta 00:30 ottamaan lisäpeittoa. Onneksi apu asuu lähellä ja viime yö oli suloisen lämmin nukkumiselle. 
*
Mitä tästä voi päätellä - olenko jälleen kerran menossa pohjalle vai pulpahtamassa pintaan?

    
 

To 26.9.2013

Tänään yllätyin itsekin siitä, kuinka ahkera ja aikaansaava pitkästä aikaa olin.
Vedellä lotraamisella aloitin, kun tyhjensin ja pesin vesitynnyrin, mutta paksuun pölypilveen päädyin,
kun siirsin autokatoksen betonilattialta joka ainoan tavaran ja lakaisin kaikki nurkat ja kolot.

Aloitettua työtä ei voinut lopettaa kesken.
Viiden tunnin jälkeen koirilta oli ulkoiluinto tiessään - ne vain odottivat sisälle pääsyä.

Nyt vielä pikainen päivitys ennen unia.

Kuvassa Aino Pääläinen os. Heikkilä ja Anni Kiviharju os. Heikkilä.
Lapsi on Toimi Kiviharju (1912–1975)
Taidegraafikko, taidemaalari

Ma 23.9.2013  

Yllättäen jouduin tähän tilanteeseen ja sen eteen miten tämän jutun kasaisin?

Helmi Mentula os. Pääläinen antoi albumin sisarentyttärelleen Taimille 16-vuotispäivälahjaksi 19.8.1929.
Yhdessä albumin kuvassa on nuorukainen, jota en koskaan tätä päivää ennen ole pysähtynyt katsomaan. 
Kuvateksti löytyi piilosta kuvan alta: Aaron-eno (tai Aaro-eno) punakaartilaisena. 

Googlehaku ohjasi etsinnät Viipurin läänin autoja ja autoilijoita -sivuille,
jonka 274 sivuista historiallista aineistoa skrollatessani jumittuivat niin hartiat kuin ajatuksetkin.
Ei yhtään tulosta nimellä, mutta mahdollisia sukulaisia siellä oli:
s. 120 Jalmari Heikkilä, s. 172 Elis Kiviharju ja s. 200 Otto Pääläinen.

Harmittelen, että minulla ei ole Heikkilän suvusta tietoja!

Seuraavaksi hain tietoa 
1918 sodassa kuolleet punaiset ja valkoiset asuinkunnan ja kirjoillaolokunnan mukaan Etelä-Karjalassa -sivuilta.
Jos olen tästä aiheesta joskus aiemminkin kirjoittanut ei liene pahasta, että taas tuon esille kansalaissodan uhreja,
heitä, jotka ovat esivanhempiemme ja vanhempiemme aikalaisia.
Ja vaikka he eivät olisikaan sukua ovat hyvinkin saattaneet olla ystäviä, tuttavia tai kasvinkumppaneita,
joiden kohtalo on koskettanut myös omia sukulaisiamme ja sitä kautta myös meitä.

sukunimi	etunimi	ammatti	syntynyt	kuollut	kirjoilla	asuinkunta	kuolinkunta	kuolintapa
Heikkilä	Manu	.	20.9.1858	11.5.1918	Luumäki	.	Luumäki	mestattu
Heikkilä	Aaro	torpparin poika	4.3.1894	8.5.1918	Luumäki	.	Luumäki	mestattu
Mentula	Johannes	.	13.7.1896	29.5.1918	Luumäki	.	.	mestattu
Mentula	Vihtori Eliaksenpoika	hevosmies	17.2.1882	19.7.1918	Luumäki	.	Viipuri	ammuttu vankileirillä

La 21.9.2013 Kuolema – elämän airut lähettäjän uskollinen ja kuuliainen palvelija. Vaiti ollessasikin tunnen läsnäolosi. Odotat esilletulon aikaa. Meillä on sama lähettäjä, mutta erilaiset tehtävät. Toisen tehtävä on elää, toisen opettaa elämää ja saattaa lepoon ajan täytyttyä. Me kumpikin odotamme.

To 19.9.2013   

 Viime yö oli taas yksi niistä, joissa uni vaihtui ajatusten sekavaksi vyyhdiksi. 
Ihmissuhteiden mutkikkuus pyöri mielessä. Odotukset, paineet, muutokset, tahtotila...

Minä olen ollut kapinoiva lapsi. Olen ollut kapinassa omaa kasvualustaani vastaan ja uskonut koko lapsenmielelläni, että haikara pudotti minut väärään paikkaan, vanhemmalle, jota en halunnut. Eikä tilannetta helpottanut toisen vanhemman totaalinen puuttuminen, tyhjä tila, jota täyttämässä oli vain muutama valokuva ja kerran vuodessa toteutunut puhelinsoitto, jossa sain toivottaa hyvää nimipäivää isälle. Lisäksi oli varhaislapsuuden tuntemattomiin koteihin ja serkkujen luokse suuntautunut kiertolaisen elämä, joka oli tarkoitettu minun tai äidin parhaaksi, ja myöhemmin, vieraiden jäädessä pois, olin edelleen serkkuloiden riesana. 

Minun onneni, että sain olla heittopussina ja viettää serkkujen ja muun suvun kanssa aikaa.
Tästä ajasta ja näistä ihmisistä tuli arvokas kivijalka elämääni.
- - -
Lapset eivät ole valinneet vanhempiaan eivätkä vanhemmat lapsiaan, mutta silti he ovat saaneet toisensa.
Tästä alkutilanteesta - lapsen syntymästä - alkaa loputon ja haastava aikuiseksi kasvamisen seikkailu.
- - -
Ihan muita asioita mietin yöllä, mutta olkoon nyt näin.
Alkuun päästyäni lähden laajalle muistelokierrokselle ja sieltä palattuani olen usein käyttänyt asialle varatun ajan.
Näin nytkin. Ja tässä välissä pilvinen sää ennätti ryöpsäyttää kunnon sateen kevyellä ukonilmalla.

Tekstin liitteenä on valokuvaskannerilla skannattu ensimmäinen koulukuvani v. 1951 ja opettajan muistovihkokirjoitus.

     

Su 15.9.2013

Asteittaista luopumista

Vaikka on jo tullut aika luopua auringon paahtavasta paisteesta on sen esilläolon etuja vielä nautittavaksi asti;
lämmin sää kun mahdollistaa talvivaatetusta kevyemmän pukeutumisen ja liikkuminenkin on kevyttä ja helppoa riippumatta siitä millä pelillä kulkee.
Ikä sen varmasti saa aikaan, että olen pitkin kesää tuntenut iloa siitä, kun pääsen lumettomalle tielle ajamaan ilman etukäteisiä lumitöitä!

Kuvista löytyy lisää ilonaiheita. Tekemisen riemua on lisännyt vesiletkun halpa, mutta monipuolinen suutinosa, jota olen pyrkinyt hyödyntämään tilanteessa jos toisessa samoin kuin jättikokoisia pyykkipoikia. Pari kuvaa eilisestä alkusyksyn metsästä, kuva aamuisesta kahden lajin kohtaamisesta ja kolme sinistä kuvaa v. 1994.
Dia- ja valokuvia skannaava laite muuttaa ainakin diakuvat sinisävytteisiksi. Jonakin päivänä selviää mikä on tilanne valokuvien kohdalla.

To 12.9.2013

Kauniin päivän päätteeksi valokuvasin vanhoja diakuvia vuodelta 1994. 
Vuoden saldoa mm. itse tulin aikuisen ikään, kuopus oli armeijaiässä, Gunnar oli oma vauhdikas itsensä ja 3. lapsenlapsi syntyi.

Ti 10.9.2013

Jokin tunti sitten olin ilmeisen turhautunut harmaasta arjesta ja sen keinotekoisista tehtävistä.
Illan Yhteisvastuu-kokous muutti hiljaiselon toiminnan ryöpyksi ja kalenteriin tuli tiuhaan varauksia aina toukokuun lopulle asti.
Ja jokainen merkintä pitää sisällään enemmän tai vähemmän toimintaa ja toiminnan valmisteluja, joten taisi tulla vastaan toinen ääripää. 

Saattohoito on Yhteisvastuun 2014 kotimaankohde

Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi valtakunnallisen saattohoitohankkeen Yhteisvastuukeräyksen vuoden 2014 kotimaiseksi erityiskohteeksi.
 
Terho-säätiön toteuttaman hankkeen tavoitteena on luoda kattava, valtakunnallinen saattohoidon ja kuolevan kärsimyksen hoitamisen ammatillinen konsultaatiopalvelu, jonka avulla ammattimaisia saattohoitopalveluja olisi saatavilla aiempaa laajemmin myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Hankkeen tarkoituksena on niin ikään vahvistaa auttamisverkostoa ja tuoda seurakuntien sielunhoitotyön rooli entistä näkyvämmäksi kuolevan potilaan hoidossa ja omaisten tukemisessa. Keräyksen ulkomaisena esimerkkikohteena vuonna 2014 on Guatemala.
    

Su 8.9.2013  

Tänään muistelen perhettä, johon 100 vuotta sitten syntyi tyttö

Lapsi, joka syntyi 8.9.1913 Aleksanteri ja Aino Pääläisen perheeseen, sai kasteessa nimekseen Taimi Lahja, ja hänestä tuli sitten aikanaan äitini.
Lapsen äiti oli 23- ja isä 26-vuotias. Suomi eli Venäjän vallan alaisuudessa ja 1. maailmansota syttyi seuraavana vuonna. Suomessa alkoi sisällissota 1918.

Ti 3.9.2013 Diakuvista digikuvia.  Erään kerran Gunnar päätti lähteä vaihtamaan Saksan Mannheimista tilaamansa autonosan. Matkaan lähdettiin lähes siltä seisomalta  5.7.1992 kielitaidotta ilman valmisteluja. Meillä oli kuitenkin yöpymiseen sopiva auto, jota piti päästä kokeilemaan.  Viikon kestänyt matka oli vauhdikas ja jännittäväkin.

Su 1.9.2013  

Elämä on sarja haasteita ja haltuunottoja

Viktor E. Franklinin Ihmisyyden rajalla, kuvaus keskitysleiriltä, lukeminen etenee ja teksti tulee lähelle.
"Minulla ei ole enää mitään odotettavissa elämältä?" Mitä siihen saattoi vastata? Tarvittiin perusteellista muutosta asennoitumiseen. Oli opetettava itselle, ettei sillä mitä me odotimme elämältä itse asiassa ollut merkitystä, vaan päinvastoin sillä, mitä elämä odotti meiltä. Meidän oli lopetettava elämän tarkoituksen kyseleminen ja sen sijaan pidettävä itseämme niinä, joilta elämä kyseli - päivän jokaisena hetkenä. Meidän vastauksemme eivät saa koostua puheista ja mietiskelyistä, vaan todellisesta toiminnasta ja oikeasta käyttäytymisestä. Perimmältään elämä merkitsee vastuun ottamista oikean vastauksen löytämiseksi sen antamiin ongelmiin ja niiden tehtävien suorittamista, jotka se jatkuvasti jokaiselle yksilölle antaa."

Diakuvista digikuvia uudelleen kuvaamalla - tänään sen aloitin.  Kahdessakymmenessä vuodessa moni asia on muuttunut, vaan ei corgin luonne - pitkäkarvainen Body oli samanlainen "lapsenlikka" kuin Bono.

La 31.8.2013 Google kertoo kaiken - nyt Kivenlahdesta kotiin kävelemäni matkan. Reittioppaan antamat tiedot:  8,5 km, 5 km/h, 1 h 42 min, 1786 kJ / 427 kcal = 8 palaa suklaata. Matkalla ottamani kuvat poikkeavat jonkin verran viikon takaisista Rooman kuvista.	Kivenlahden asukaspuiston kirppiksellä	Suinonsalmen uimaranta	Kaksi viiden lampaan laumasta
Kolminkertainen aitavarustus	Kissa - nykypäivän harvinaisuus	Vesilintuja Bosundin kareilla	Sieniperhe

 Ti 27.8.2013  

 Tänään isänmaan viiri on vaihtunut suvun viiriin Rean syntymäpäivän kunniaksi.

 Isänmaiden ja kansallisten mentaliteettien erilaisuuteen tuli tutustuttua viikonloppumatkalla Roomaan.

 Italiassa oli alkanut lomakausi ja vanhassa Roomassakin oli pääasiassa kotimaan turisteja.
 Erilaisista puitteistaan huolimatta ihminen on ihminen kaikkialla.

 Varsinaiset kohtaamiset olivat harvassa, mutta joitakin oli, joista sattuneesta syystä yksi jäi erityisesti mieleen tilanteessa, jossa eräässä kohteessa 
 astuin varomattomuuttani epätasaisuuteen ja kaatua mätkähdin reppuineni oikean puolen kierteellä selälleni. Paikalla  ollut iäkäs mies RIENSI   JUOKSUJALKAA AUTTAMAAN.

Ambulanssien ujelluksesta ja käsi-jalka paketeista päätellen tällaisia "lankeemuksia" sattui.
Itse olin onnekas selvitessäni lievästi turvonneella nilkalla ja vähitellen loittonevilla pienillä kiputuntemuksilla.

Sää oli lyhyelle lomalle otollisen helteinen, 33 ast. Lähtöpäivänä aamuyöstä ukkosti kaikilla mausteilla, mutta sateettomassa säässä sai kulkea kohti asemaa su n. klo 10. 

To 22.8.2013

"Piiri pieni pyörii..."

Pienessäkin piirissä tapahtuu kaiken aikaa asioita monikerroksisesti
- eletäänhän elämää 24 h/vrk muutosten ja haasteiden maailmassa ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Ja jos samaan pieneen piiriin todellakin kuuluu eri-ikäisiä ihmisiä, niin tapahtumien hajonta on vielä laajempaa.
Tästä juontuu mieleeni, että, koska olemme kaikki elämän kiertokulun lain alla ei kukaan voisi olla vain ulkopuolinen katsoja paitsi,
jos on päättänyt ottaa etäisyyttä myrskynsilmään, siihen, jossa koetaan kaaren loppu ja sen varjopuolet.  

Tiedostan, miten paljosta saan olla kiitollinen jo tässä vaiheessa, vaikka en vielä tarvitse henkilökohtaista ulkopuolista apua.
Monenlaista huolta minusta ja elämästäni kuitenkin on läheisilleni ja kiitän koko sydämestäni heitä, jotka jakavat arkeani. 
Tosiasiahan on, että yksikään lapsi ei ole vapaa vanhenevista vanhemmistaan heidän eläessään.
Tunnen syvää kiitollisuutta myös tädilleni Inkerille, joka huolehti omasta äidistään ja mummostani, kuuden lapsen äidistä, Ainosta.

- - -

Tänään olisi aihetta kevyempiin ajatuksiin, mutta silti mieli on tavanomaisen raskas, ja nyt ehkä enemmänkin,
johtuen luvussa olevasta Viktor E. Franklinin keskitysleiristä kertovasta kirjasta Ihmisyyden rajalla.
"Ihminen, joka ei voinut nähdä "väliaikaisen olemassaolon" päättyvän, ei kyennyt tavoittelemaan elämän perimmäistä päämäärää."
Olenko jäänyt väliaikaiseen olemassaoloon - puolison kuoleman loukkuun - josta en löydä ulospääsyä?
 
- - -

827 päivää sitten laitoin Gunnarin villapusakan pussiin ja Taimilta perimääni kaappiin.
Tänään, kun otin sen esille, se tuoksui vain naftaliinille, jolla Taimi piti koit loitolla - Gunnarista ei ollut hajuakaan.

La 17.8.2013  

Elämän arvaamattomuuden ja haurauden kosketuspinnalla parisuhteet, perhesiteet ja sukulaisuus ovat koetuksella.
Jokaisen kokoonpanon jokaisella yksilöllä on omat haasteensa - kipunsa ja kipuilunsa - sitä ihmiselämän yhteistä surua, jota on tarpeetonta kilpailuttaa.
Yksikään elämä ei etene kivutta, mutta joskus voi hetkittäin vapautua tuntemaan yhdessäolon iloa.

1960-luvun kuvissa on keskeisenä henkilönä Viljo-eno, joka kuoli 1965.
"Suuren perheen isä sai surmansa yhteenajossa. - - - Häneltä jäi vaimo ja seitsemän lasta, joista vanhin on 12-vuotias." 
Kuoleman jälkeen perheeseen syntyi 8. lapsi.
 
  

Ti 13.8.2013   Nyt kyllä käämit kärvähtää, kun kuistilla olevia kukkia ja tomaatteja on syöty. Alkukesästä varjelin kasveja, mutta sitten aloin luottaa katraaseen - mutta aina on näemmä joku ahne uskalikko joukossa.Illalla oli liikkeellä ainakin tämä joukko, jota seurasin kameran linssin läpi 20:58-21:03. Paljon liikettä tallentui muutamassa minuutissa.

Su 11.8.2013 Tuplasynttärit, D 6 v. ja B 1 v. alkavat 1,5 tunnin kuluttua, mutta vielä toinen sankareista nukkuu mummolassa unta vartioivien karvakuonojen kanssa. Muutama kuva viime viikolta, jolloin naapurit olivat Lissabonissa ja me koirien kanssa tässä vaan kotosalla.
Ja joitakin kuvia eiliseltä aamulta lyhyeltä matkalta saaresta mantereen suuntaan.

To 8.8.2013

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Veneväen ikimuistoiset massatapahtumat ovat siirtyneet muistelojen ja uuden odotuksen puolelle, kun viime viikonlopun kosteat kekkerit, muskeliveneiden Poker Run Hangossa ja kaljakellunta Vantaanjoella,
on eletty ja koettu.

Raha tulee rahan luo ja tyhmyys tiivistyy,
mutta aina hauskaa olla pittää,
ja vaikka onni onkin yksillä, niin kesä on kaikilla.

Ihmisten taloudellinen eriarvoisuus on kirpaiseva tosiasia.
Kirpaisevaa on sekin, kun on jätettävä hyvästit kesän vapaudelle ja siirryttävä ottamaan haltuun omaa vastuun sarkaa missä se sitten tällä erää onkin. 

                                                             Su 4.8.2013

Vapaaehtoisten joukko on tunnetusti suuri, mutta vielä suurempi se olisi,
jos huomioitaisiin kaikki toisen hyvinvoinnin/mukavuuden eteen tehty toiminta.
 Tämä tuli mieleeni, kun perjantaina toinen teki 21-06 vartiovuoron puolestani jo 3. kerran tänä kesänä.
Myös isot lapsenlapseni tinkivät omasta viikonloppuhauskastaan koiravahtivuoronsa vuoksi. 

Onneksi on vielä olemassa auttamisalttiutta, vaikkakin siihen entistä useammin kytkeytyy taloudellinen etu
- mutta näin molemmat varmemmasti hyötyvät. Oma lukunsa on se vapaaehtoisuus, jossa raha liikkuu omasta kukkarosta vain poispäin polttoaine, puhelin ym. kuluihin ja palkkiona on hyvä mieli.

Urpo-serkku on päivän synttärisankari, kuva vuodelta 1965, ja toisessa kuvassa on päivän vattupuskailija.                                                        

Ke 31.7.2013  

Olleen katoamista ikävöi, vaikka omalla kohdalla välillä tulee mieleen onko mennyttä edes ollut!

Tänään, juuri nyt, toinen pieni karvaturkki pitää murhetta kotikuistin alla, ei välitä kutsusta, ei houkuttelusta. 
Jokaisella inhimillisellä murheella on oma aikansa ja aikataulunsa eikä sitä voi pakottaa tai kiirehtiä. Odotan ja olen läsnä.
-
Toissapäivänä pääsin taas mukaan Helsinkiin - nyt Vallilan Tropicarioon,  ruokailemaan Hakaniemeen ja jäätelölle Kaivopuistoon.
Kuvasarjan aloittaa hartaasti etsimäni kuva Gunnarista hoitokodin yökyläilyltä 14.-15.1.2011, sitten kuva lauantain Ikea-matkalla nukahtaneesta Emmasta, kuvia Hakaniemestä, pyrstötön varpunen Kaivopuiston jäätelökioskilta, kotikulmien vesistöä, iltalenkin kavereita ja tämän päivän pelin vaihto, pelaajat ja vierailijat. La 27.7.2013  Unikeonpäivä  

Tänään olimme Rean ja Emman kanssa Ikea-aamiaisella, jossa 0,50 € hintaan (0,50 elokuun loppuun, normisti 2 €) sai luomupuuroa, hilloa, siivun juustoa, siivun makkaraa, kananmunan, sämpylän/tumman leivän, tuoremehun, kahvin/teen + santsikupillisen. Ihan riittävästi tavallisen vatsan tarpeisiin ja maistui perushyvältä. Lähtiessämme 0,80 € pehmikset jälkkäriksi. Oli Ikeaan oikeata asiaakin!


50 vuotta sitten meillä oli tärkeä, mutta vaatimaton juhlapäivä. 
Maistraatissa vihkimistä todistivat Gunnarin keskimmäinen veli Olavi vaimonsa Einen kanssa. Kahvit juotiin meillä. Paikalla olivat Gunnarin vanhemmat Karl ja Olga, vanhin veli Nils vaimonsa Kertun ja lapsiensa Lassen ja Pian kanssa, Olavi ja Eine sekä Taimi. Jossain näkymättömissä oli myös meidän "lapsemme" - dobermanni Tsali.

Yhteinen malja, Lindgrenit, kälykset, vaatimaton ja jännittävä kahvitarjoilu, jossa kaatovälineenä on juuri lahjaksi saatu alumiininen Alu-kahvipannu.
   

Ke 24.7.2013

Aika ajoin olen täynnä tekemisen intohimoa, mutta väliin mahtuu myös niitä aikoja jolloin mieleen työntyy ajatus viitsinkö, haluanko, tahdonko... Onneksi kuienkin enimmän aikaa viitsin, haluan ja tahdon lähteä liikkeelle.

Viime päivinä tekemisiä on hidastanut kadonnut valokuva, jonka etsimiseen kulutin tunnin poikineen ilman toivottua lopputulosta. Tänään käänsin etsimiselle selkäni ja päätin viedä jonkin pihatyön loppuun - ja se oli kukkapenkin raivaus. Penkkiin en toistaiseksi istuta mitään syötyjen perennojen seuraksi, vaan nautin lähes paljaasta multapenkistä ja odotan mitkä rikkakasvit selviytyivät seulonnasta.

Kauriiden lauma kasvaa. Kaiken kokoisia on taas näytillä, uusia pienokaisiakin, mutta niiden vauhdikasta menoa en saanut kuvattua. 
Tänään löytyi naapurin aurinkovarjon suojista uniltansa lepakko. Tokkurainen olento oli helppo kuvattava, mutta siinä meidän ihmettelyssä se virkistyi ja lensi pois.

Su 21.7.2013

Tämän päivän kuvien aluksi on samaa leipäpalaa etsimässä Bono ja varis, mutta Bono ei saa syödä ylimääräisiä makupaloja ja niin sen on tyydyttävä pallon vingutukseen.
Keskipäivällä Rea, Mimmi ja minä suuntasimme Espoontorin mutkan kautta hautausmaille, joissa ensin kävimme vanhalla puolella Gunnarin ja Taimin haudalla ja sieltä suuntasimme uudelle puolelle Gunnarin isän ja äidin haudalle. Kuvista yksi on Henri Toivosen haudasta, mikä on lähellä Gunnarin hautaa. Mimmi uuvahti kesken matkan.


Muutama kuva viime tiistain iltarallista n. klo 22. Tapahtumissa mukana kolme supikoiraa ja sama luku kauriita, enkä millään saanut silmiäni irti niiden menosta.

To 18.7.2013

Pettymysten päivä! Kuivuutta on kaikkialla, vaikka alla olevista kuvista ei näin voisi päätellä, ja nestehukasta kärsivät kaikki. Metsässä kanttarellit kuivuvat pystyyn. Jos tänään olisi tullut tasaista pitkäkestoista sadetta olisi huomenissa voinut käydä sienimetsällä, vaan toistaiseksi on edelleen kuivaa. Vaikka sama ilmiö toistuu lähes joka kesä ei siihen ikinä totu. Minä olen osa luontoa, luonto on osa minua. Kärsimys on yhteistä.

Toissapäivänä trimmasin osan käyttämättömänä villiintyneestä piha-alueesta. Tehtävä on sen kaltainen, että siihen on latauduttava ja valmistauduttava asiaan kuuluvin varustein. Maski naamalle, suojaimet korviin, liivit päälle, kone kiinni lukituslaitteeseen, koneen korkeuden säätäminen ja sopivan työskentelyasennon etsiminen, koneen käynnistäminen ja avustajan poistuminen paikalta, sillä enhän toki ilman avustajaa ja saattelijaa voisi lainkaan selvitä tästä viritysvaiheesta. Toinen käsi ohjaimella, toinen kaasukahvalla, maskin läpi tuli milloin mitäkin moskaa ja vasta työskennellessä huomasin, että suojalasitkin olisivat olleet tarpeen, kun silmä sai osuman. Puoli tuntia ja kaasukahvakäsi huusi apua. Lopun iltaa olo oli hervoton ja voipunut.
Eilen viimeistelin työn. Aloin kääntämällä aiemmilta kesiltä kertyneen pienen kompostin, jonka päälle kasasin trimmausjätteen odottelemaan kompostointia edistävää sadetta. Oheistehtäviä haravoinnin lomassa oli palauttaa koirien rinnettä pitkin vierittämät pallot ja kerätä kotilot. Lopuksi kiitin itseäni kuvin.

Kauris omenankeruussa.	Trimmeriliivit.	Maski ja kuulosuojaimet.	Trimmerin yläosa kaasukahvoineen.
Työstetty alue ylhäältä kuvattuna.	Rakkaita ja tarpeellisia välineitä.	Kotilopurkki ja mailat ja rukkaset joka lähtöön.	Työstetty alue alhaalta kuvattuna.
Päivän kauneus oli ikuistettava.	Samoin ruusun, vaikka tuoksu ei tallentunut.	2012	2013

  Ti 16.7.2013

Gunnarilla oli työmatkalla ollessaan aina mukanaan pieni valokuvakansio, jossa oli 23 kuvaa perheestä. Oheiset kuvat ovat yksityiskohtia heleän kesäisenä lauantaina 16.7.1988 otetuista hääkuvista. Kuvissa uudet appivanhemmat.

Näiden kuvien viitoittamaa tietä 25 vuotta kuljettuani totean, että elämä on asettanut rajoja, kertonut ehtoja,
muokannut ihmisiä ja mielipiteitä, antanut tuta rosoisuuttaan ja haavoittavuuttaan. Erottanut ihmiset toisistaan. 

Voiko ihminen kaiken myllerryksen keskellä olla onnellinen ja mitä onnellisuus on?

Ja Wikipedia vastaa: 
Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi saavuttaa, mutta onnellisuus on muoto johon rakkaus johtaa.
Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.
 
Onnellisuustutkimuksen tulosta:
Parisuhteessa elävien on todettu olevan keskimäärin onnellisempia kuin yksin elävien.
Yksin elävät miehet ovat vähemmän onnellisia kuin yksin elävät naiset. 
Läheisiin ihmissuhteisiin panostaminen on kannattavaa. Avioliiton onnea lisäävään vaikutuksen ohella kotiäitien on todettu olevan työssä käyviä onnellisempia.

Antiikin Roomassa vaikuttanut stoalainen filosofi Epiktetos tuli kuuluisaksi toteamuksestaan: "Asiat sinänsä eivät vaivaa meitä, vaan se miten ne näemme."

La 13.7.2013 klo 22.20

Ruokapaikalla elämä vilkastuu. Juuri meni sisälle supikoira ja samalla "ovenavauksella" kauris. Kohta on pakko hankkia 12 paristoa ja  virittää eräkamera.

La 13.7.2013

Sienestysaika on alkanut	Suomustusaika ei, vaikka suomuja eräänä aamuna olikin kalliolla.	Serkukset torstaina.	Kaverukset tänään.
Tomaatintaimia suojaava ulkoverho sisältä	Tomaatintaimia suojaava ulkoverho ulkoa	Uudistettu kukkapenkinosa ennen ruokailua	Kasvit muutaman ruokailun jäljiltä.

Majan uusi verkkoikkuna.	Ruokalinja alkoi majasta ja jatkuu mansikkamaan	kautta etupihalle, jossa maasta on	poimittavissa omenanraakileita.
Outo aamu tänään; lintuja ei ollut näköpiirissä	Maasta löytyi kanahaukan pyrstösulka; olisiko sillä osuutta lintukatoon?	Mimmin vaatimattomat vesileikit.	Tänään meillä on sinisten perhosten päivä. Jos tulkitsen linkin tietoa oikein ko. rauhoitettu laji.

Ti 9.7.2013  

Kävin perjantaina kirjastossa ja jouduin toistamiseen toteamaan, että asiakkaalla pitää olla niijaajan notkeutta polvissa selviytyäkseen tilanteista, joissa kirjoja pitää etsiä lattian tasalla olevista hyllyistä. Kahta lainausta menin hakemaan, mutta matkaan tuli muutakin mielenkiintoista. 
Kaipasin äänikirjaa ja lainasin Laila Hirvisaaren Vienan punainen kuu. Lisää veljessodan tapahtumia, nyt Vienan Karjalassa.
Viihdyin ulkotöissä radio vierelläni ja kirjan kiehtova tarina on nyt kuultu. 
Luku-urakasta selvitäkseni pitänee lisätä työn lomaan rentouttavia lepotaukoja lukuhetkineen.

Lainakirja. Saattohoito-tehtävä mielessä.	Lainakirja Julius Caesarin ajasta. Sarjan 2. kirja.	0 €. Aikaisempi Katzin teos oli humoristinen.	0 €. Aikaisempi Westön teos oli mielenkiintoinen.	0 €. Otin kirjan mukaan silkkaa uteliaisuuttani.	0 €. "Rakkaudenosoitus 1950-luvun Kalliolle"	0 €. Rooman vallanaika  nyt kiinnostuksen kohde.	0 €. Kirja joko on kiinnostava tai sitten ei.

 




  La 6.7.2013       Aina voi löytää tekemisen riemun...

Minä käännän maata ja maa vääntelehtii tuskissaan,	tai ainakin pieneliöt, joiden turvapaikat häviävät rikkaruohojen myötä.	Sama juttu ampiaisten kanssa. Uusi "purje" peitti	tuuletusaukkoon rakennetun pesän, jonka päätin hävittää, mutta aamulla tulin toisiin aatoksiin.
Kanaverkko kaventaa korpin elämää ja se joutuu katsomaan päältä ja toteamaan:	Mikä on lokeille mahdollista ei onnistu korpilta.	Tässäkö on tulevan pihalauman ensimmäinen jäsen? Ainakin se käy paikalla joka päivä.	Eräänä aamuna olimme vastakkaisilla puolilla ruokamajaa ja pelästyimme toisiamme. Tänään kohtaaminen oli levollisempaa.

  Ke 3.7.2013  

  Kesäinen luonto on rikas lahjoittaja, se antaa kaikille kaikkea, vaikka ei olisi niin väliäkään. Vähän kammoksuin keväällä miten  
  tämän kesän kestää punkkien ja muiden inhokkien kanssa, mutta tässähän tämä menee. Banaanikärpäsiltä olen välttynyt, eikä
  kärpäsistä ja hyttysistäkään ole ollut sanottavaa harmia, mutta punkkeja on riittänyt joka päivälle muutama molemmissa koirissa,
  ja paarmoja vastaan olen kuumina päivinä suojautunut vaatevarustuksella ainakin hikisissä hommissa. Kesän uusia tulokkaita ovat
  heinäsirkat, ja seinälukkienkin aika on alkanut.  Tässä vaiheessa ne pieninä ja hentoina tunkevat sisälle ovenraoista. 
  Eräänä aamuna kauris oli auringonkukkia syömässä ja niinpä päätin suojata kukat ja perunvarret kanaverkolla, koska niistä en
  luovu. Ja kun kerran tartuin kanaverkkoon niin tänään kierrätin sitä kasvihuoneenkin ympärille rajoittaakseni lokkien elostelua.
 
  Aurinko, aurinko lettuja paistaa..., mutta miksi se ei tänä kesänä paista ruskettavasti edellisten kesien tavoin?

Emma alias Mimmi eilisellä asiointimatkalla, jolla väsymys oli matkakumppanina heti alusta alkaen ja niinpä mukana oli myös tunteita laidasta laitaan.

    

 Ma 1.7.2013

Nukkumaanmeno on lokkien vuoksi siirtynyt keskiyölle ja eikä aamulla ylös 06 oikein onnistu innolla, mutta kun sitten saan itseni liikkeelle, niin aina päivä yllättää.
Eilen innostuin - juuri lokeista johtuen - pesemään ikkunoita, joita somisti valkoiset jätökset. Yhdessä kohdassa talon seinää jätökset olivat vaaleata mustikansinistä.  
Rätti-pesuvati -linja leimasi koko päivää. Työ vei niin innostavasti mukanaan, että maltoin lopettaa vasta myöhään illalla. Tälle päivälle on ulkotöiden lisäksi luvassa toisen jukkapalmun hajoittaminen ja sen osien uudelleen istuttaminen. Taitaakin olla viisainta muuttaa töiden järjestystä epämieluisasta mieluisaan ja ottaa ensin palmu käsittelyyn.

 Mansikkamaa on jatkuvasti mielessä. Se ei tule tuottamaan satoa, koska iltaisin sen valtaavat lokit ja aamuisin saatan nähdä siellä kauriita, joten mitä sinne voi jäädä, kun toiset syövät kukkaset ja toiset nyppivät raakileita, joita minä sitten kerään aamukierroksella pois. Onneksi elantoni ei ole mansikkamaan varassa eikä mikään minussa himoitse niitä. Siitä on vaan tullut elämäntapa. Ja se on yksi kesäterapeuteistani. Hiljaisuudessa nyhrätessä akuutit tunneasiat ja ongelmakohdat kuljettavat ajatusta kulloinkin tarvittavaan suuntaan ja siinä ajatusten virran ja yksinpuhelun myötä vapaudun vihasta, katkeruudesta ja muusta sapesta, joka valtaa ajoittain mielen.
- - -
Ja jälleen mietin onko mansikkamaalla elämää tässä pihassa, jossa talvella kasvit tallaantuvat kauriiden jalkoihin ja kesän jo kuvasinkin.
Jonakin päivänä tästä rakkaasta ja raskaasta harrastuksesta on luovuttava. Tähän suuntaan painaa vaakaa myös iän myötä yllättäen tulleet nivelvaivat.

La 29.6.2013  

Viime viikon tiistaina sain mahdollisuuden lähteä mukaan Helsingin Hakaniemeen, varhaislapsuuden, ja nuoruusiänkin, muistojen paikkaan.
Hakaniemen hallin lisäksi pistäydyimme muutamissa kaupoissa. Intialaisesta ja kiinalaisesta ostin hammastahnaa ja ekokauppa Ekolosta inkiväärijauhetta.
 Kesäinen hiljaisuus puhuttelee. Kuvat on otettu lähes parhaaseen ruuhka-aikaan klo 16 molemmin puolin. Kaisaniemi-Rautatieasema-Länsiväylä akselilla oli toinen meno.

Arenan talo ja osa kallioista, joihin minunkin jalanjälkeni ovat painuneet.		Hakaniemen torilla myyntiaika on päättynyt ja puhdistus meneillään. Penkkejä ei ollut missään.	Hiljainen Hämeentie salli kuvaamisen ajoväylällä.	Siltasaari, Siltasaarenkatu
Taideteos Siltasaarenkadulla.		Hakaniemen metroaseman nurkkaus	Ympyrätalo ja Daniela.	Sota-ajan naisen muistomerkki

To 27.6.2013

Juhannusviikolla oli loppukiri mansikkamaalla ja siinä ohessa seurasin kumiankkojen elämää, mikä oli kovin samanlaista kuin lapsiperheissä - liikuttavaa.
Samaisen viikon keskiviikko oli kiireinen ja iltapäivällä oli menoja, mutta siitä huolimatta pääsin mukaan myös Porvoon matkalle.

		Porvoon matka, vaikka se kaikkinensa kesti vain muutaman tunnin, irrotti mukavasti arjesta  ja kattoi loppuviikon lomatunnelmalla.	Tänään toivoin reilua sadetta. Käytin vanhat sadevedet kasteluun ja pesin tynnyrit uuden veden varalle, mutta mitään ei niihin kertynyt, vaikka pientä sadetta olikin.  Kello on 23.30. Lähden pimeään yöhön viemään ruokaa eläimille. Harmittaa lokkien äänekkyys ja röyhkeys ja yritän olla palkitsematta niitä, vaikka ovatkin odotuksessaan uskollisia. Joku varmasti odottaa pimeydessäkin.

     Ti 25.6.2013  

     Lintujen ruokintaa välttääkseni päätin viedä eläimille ruoan vasta keskiyöllä, mutta 22.30 tuli supikoira ihmettelemään tilannetta
     ja niin lipsuin päätöksestä ja vein toisen satsin alapihalle, yläpihalle vein vasta tuntia myöhemmin - varikset olivat yöpuulla,
     muutama lokki tuli paikalle. 
  
     Kuvia eilisen ja tämän päivän aamulenkeiltä, joilla kaverina oli Ramses. Lenkkeilyä vieroksuva Bono odotti pihalla.
     Alarivillä muutama kuva meidän kolmen yhteisestä ja tunteita kuumentavasta hyötyliikunnasta - ruohonleikkuusta.  

				Kaiken vihreyden keskellä oleva ruskea kuva keltaisin läiskin  kertoo kanttarellirihmaston esiinpuhkeamisesta. Tiskipöydällä odottaa samanlaisia pieniä kotipihalta kerättyjä nappeja puhdistusta ja paistamista. Tästä se sienestys taas alkaa!

Su 23.6.2013  

Juhannus on tunteen ja tekemisen kirjoa - 
monenlaista valmistautumista, yhdessäolon iloa ja surua, hattuja, väsymystä, ruokailua, ulkopuolista tarkkailua, leikkimieltä ja unimaahan lähtemistä.
Kahden päivän grillijuhlat ovat ohi. Loppusiivous ja uudet seikkailut odottavat.

Pe 21.6.2013

Klo on 7 ja kuittaan pikaisesti päivän alkavaksi ennen leipäkeikalle menoa.
Monen tunnin loppurutistuksen jälkeen mansikkamaa tuli kuntoon eilen ja siitä alkoi ylläpito, johon kuuluu mm. aamuiset tarkastuskäynnit ja surkuttelu siitä 
miten taas oli taimia nypitty, raakileita irrotettu ja rönsyt aloittaneet kasvunsa. 

Kesän ensimmäiset kauriit ovat käyneet esittäytymässä. Eilen oli mansikkamaalla emo ja kaksi vasaa.
Toissapäivänä uros, ilmeisesti sama komea sarvipää, joka tuli illalla pihan viidakko-osuudelle ruokailemaan. Otin kuvia, mutta yksikään ei ollut hyvä.

Piha kaikkineen on luonnon oma noidankehä, työntäyteinen, mutta kaunis sellainen!

     

Ti 18.6.2013 Eilen oli kauriista jälki mansikkamaalla, mutta tänään koko pukki, jonka ilokseni näin ja joka ilokseni lähti myös pois, sillä vielä en soisi niiden tulevan paikalle. Sunnuntaina tuuli tuiversi ja heitteli kevyitä tuoleja pitkin pihaa - rinnakkain on kaunista, mutta ryhmänä turvallisempaa. "Pussaa parisuhde paremmaksi" Suosittelen, tämä oli meidän juttu loppuun asti.

La 15.6.2013

Aika, aika, minne katoat?
Jos jaan päivän neljään kuuden tunnin osaan, voin todeta, että yksi osa on jo kulunut ilman, että olen saanut mitään kiireellisiksi luokittelemiani töitä tehdyksi. Yksi osa on varattava nukkumiselle. Jäljellä on vielä kaksi osaa eli 12 tuntia.
Ja pian nekin ovat poissa, mutta missä?

Pihatöistä tänään päällimmäisenä on ruohonleikkuu ja heti kakkoseksi pyrkii mansikkamaan edistäminen. Mansikkamaalla touhuaa joku muukin minun lisäkseni, mutta meillä on toisistamme poikkeava työnäky.
Se joku irrottaa niitä taimia, joita minä istutan.

Eläinten ruokinta jatkuu, vaikka en siitä kirjoittele. Eräänä päivänä mietin, josko pitäisi riistakameralla katsoa keitä ruokailemassa käy. Itse luulen, että paikalla on pieniä nelijalkaisia eli kettua, mäyrää ja supikoiraa.
Lentävinä laivueina on variksia, harakoita ja lokkeja, ja uskollisena lisänä tikkoja.

To 13.6.2013 Eräänä kuumana päivänä Bono yllätti ja  hakeutui vilvoittelemaan kallioaltaaseen. Onneksi luonto "panee tikanpojan kiipeämään puuhun" ennen kuin sydän pysähtyy kiihkeässä palloilussa tai kisassa ruohonleikkuria vastaan. Taas olisi kisan aika, mutta antaako sää myöten vai tuleeko sade niskaan?
			Sade raikastaa ja puhdistaa ilmaa -  kohtuudella saatuna se antaa nuutuneelle luonnolle potkua uuteen kukoistukseen. Sitä kaipaan minäkin, uutta potkua noidankehään, jossa kierroksella ovat raskaan päivän jälkeen raskas yö ja raskaan yön jälkeen raskas päivä. Kun Liisa kysyi Ihmemaassa "Kumman tien valitsisin?", kuului vastakysymys "Minne haluat mennä?". Kaipaan timmiä mieltä, mutta miten sen saavuttaa? Taasko pitää arvioida ja muuttaa elämäntapoja ja tottumuksia, taasko pitää valita, lisätä tai vähentää?

Aina on yhtä ihanaa nähdä sopuisasti parittain kulkevia ja kyyhkyset todella osaavat sen taidon.

Eiliseltä retkeltä otin vain yhden kuvan, maisemasta, joka on, jos maailma paikoillaan pysyy, myös minun osani.

Viime viikolla oli taas nuohouslappu postilaatikossa, ja se on aina yhtä säväyttävä.

Ti 11.6.2013   Nuohoojan vastaanoton valmistelut eivät menneet ihan putkeen, kun yläkerrassa oleva pelti oli juuttunut kiinni. Oikein ponnisteltuani  se irtosi hallitsemattomalla vauhdilla ja sain tuta nuohousjälkien siivousta etukäteen.  Nyt nuohooja on katolla ja ohjeet molemmin puolin saatu ja annettu, ja hän puhdistaa hankalaksi osoittautuneen pellin teräsharjalla.

Ma 10.6.2013 Mitä vartissa ennättää? Mm. skannaamaan kaksi vanhaa kuvaa ja laittamaan ne näytille. Kuvateksteissä lukee: Väntit Viipurin Pihlajaniemessä 1932 ja Laura, Viljo ja Taimi Viipurissa 1938. Minulla on tapaaminen kirkkomaalla. Minkälaisen sään merkeissä siellä tänään vaelletaan jää nähtäväksi. Luvassa on sadetta ja ukonilmaa, mutta tietysti pouta olisi parempi. "Muistoa on helppo vaalia ja kuollutta elävää helpompi arvostaa"

La 8.6.2013

Keskenkasvuista, keskeneräistä, lopullista...?

Vuoden kiertoon kuuluu monenlaista, kuten sekin, että kerätään metalli- ja sekajätettä, joka sitten näillä main vuotta päätyy rannassa oleville lavoille.
Ja aina se on yhtä suuri helpotus päästä näistä kerätyista ja kasaantuneista jätteistä eroon.

Onko kotilo jäte? Eroon pitää päästä, mutta miten? Elämän päättäminen on tappamista. Tänään tappoväline oli kiehuva vesi.
Ihmekö tuo, että lemmikkejä jätetään heitteille. Vastuu toisesta ja sen loppuun saatttaminen ei ole kivuton ja helppo asia.
- - -
Entä toinen ihminen? Voiko hän tulla oman onnen uhkana tarpeettomaksi luokitelluksi, josta pitää päästä eroon, jotta voi ja jaksaa jatkaa omaa elämää?
Syrjään sysätty jää todennäköisesti hiertämään olemassaoloa toisin kuin jäte, jonka perään harva haikailee.

Kuka on olemassaolon, inhimillisyyden ja ihmisyyden todistaja aikana, jona Jumala on kuollut?
Löytyykö minusta itselleni paikka, paikka sinulle, hänelle ja muulle Luojan luomalle?
- - -
Eilen juhlistimme Rean alkavaa lomakautta kohottaen samalla maljan päivän syntymäpäiväsankari Jonille.
- - -
Voi, miten paljon oisi asiaa,
mutta ei ole sitä oikeata, omaa kuulijaa,
jonka kanssa yhdessä saisi pohtia,
joka opastaisi ja asettaisi rajoja
joiden yli ei ajatuksen sovi kulkea,
joka levotonta mieltä rauhoittaisi,
jotta sielu levollisesti vaeltaa voisi.  

Tämän kesän pihaisäntä tarkisti mansikkamaan kunnostuksen aloituksen to 30.5. Viikossa ei ole tapahtunut paljon, mutta jotain kuitenkin.

   

To 6.6.2013  

Daniela täytti 6 vuotta tiistaina

Tiistaina Linnanmäellä käytiin ja Peacockissa Hevisaurusta kuunneltiin,
keskiviikkona Emman korvat putkitettiin ja iso rupikonna löydettiin,
ja torstaina multaa jälleen möyhittiin...

Ma 3.6.2013  

Tapaamiset ovat tärkeitä. Lyhyetkin. Niistä jää muistijälki kaikille, mutta erityisesti lapselle, sukupolviketjun seuraavalle lenkille.
Omaan muistiini on jäänyt monenlaisia kuvia milloin mistäkin. Pieni äiti kun oli vielä kuntoisena ollessaan kuva kulkemaan ja kuljettamaan.

             

To 30.5.2013

Mullistusta sisällä ja ulkona

Tähän aikaan kesästä ulkona tekeminen olisi tärkeämpää, ja mansikkamaa se ihan ykkösjuttu, mutta sisältä mullistus silti alkoi, kun tiistaina tuli kimmoke siivoukselle ja  ikkunan edestä lähti viidakko ulos. Seuraavaksi olohuone joutui käsittelyyn. Palkintona on raikas ilme, kun huonekalut, lattia, seinät ja ikkunat tuli puhdistettua kukin tavallaan. Sivujuonteena toteamus, että kalusteet ja ihmiset voivat näyttää kohtuullisen hyväkuntoisilta, mutta lähempi tarkastelu saattaa paljastaa jotain muuta.

Ulkona viidakko odottaa mullanvaihtoa ja ikkunat pesua, mutta asiat etenevät: multa on hankittu ja ikkunat, joita ei eilen auringon vuoksi voinut pestä, on imuroitu.
Siivouskuvien lisäksi on yksi kuva luonnonsuojelualueelta, kuva autokatoksessa hautovasta mustarastasnaaraasta ja pari kuvaa pihalta, jossa myös tapahtuu.
Kolmen illan tuloksena on omenapuun alla pieni alue raivattu rikkaruohoista, mullitettu ja katettu ruohonsiemenillä, ja alapihalla on kompostit pantu uusiksi, 
joten ei sitä ihan tyhjän panttina ole tullut oltua, vaikka ei mitään tämän näkyvämpää tapahdukaan. 

Ma 27.5.2013  

Täällä sitä istuksitaan turvallisen matkan päässä ja silmäillään tapahtumia pihalla.
Hyvä meille ihmisille että tämäkin laji on oksalla silmäilemässä elämän menoa ja siten rikastuttamassa elämää.
Lintu toteuttanee vain luontoaan - tulee muuttolintuna paikalle omana aikanaan,
tekee mitä luonto panee tekemään ja vaihtaa maisemaa ajallaan.

Ihmiset syntyvät perheeseen, jossa kasvavat kuka mitenkin, ja, ajallaan hekin, lähtevät omaan elämäänsä.
Ja kaikkien omissa ytimissään olevien ympärillä ovat lähiomaiset - vanhemmat, isovanhemmat, lapset ja sisarukset.
Näin kerrostumat jatkuvat ja jatkuvat hamaan suvun jatkumiseen saakka.

Teoriassa näin, mutta ihmisluonnon mutkikkuuden vuoksi käytännötkin mutkistuvat.
Toisilla luontokappaleilla on toisin. 

"Husqvarna Group ei enää myy Partner-tuotteita, mutta myydyille tuotteille on edelleen tarjolla huoltopalveluja."

Mitähän muita käsiin hajoavia Partnereita on tullut hankituksi käsikäyttöisen ruohonleikkurin lisäksi?
Naapurin samanmerkkinen kone toimii ja sillä hoitui kevään ensimmäinen ajo.
Rikki menneestä saattaa joskus olla vielä ehjän pelastajaksi.

Ihmisen kohdalla tarvitaan varaosien antoon elinluovutustahdon vahvistus.
Kun elin saadaan voi tilanne edetä kuin juuri nyt on erään pienokaisen kohdalla pitkän ja vaiheikkaan odotelun jälkeen:
”X:n sydänleikkaus onnistui hyvin! Leikkaus aloitettiin klo 2 yöllä, kun ulkomailta tullut sydän saapui. X on edelleen nukutettuna ja pysyy ainakin yli viikon tehohoidossa." Muutos tilanteessa: ”Uusi sydän ei ole jaksanut toimia tarpeeksi voimakkaasti, joten pulssi, verenpaine, virtsa-arvot olivat illalla aivan pielessä, kuume 41°. X leikattiin uudelleen yöllä, asetettiin tukipumppu, nesteytys ja lääkitys. ”

To 23.5.2013 Väsyttää niin vietävästi. Luonnoton väsymys on ollut vallitsevana jo runsaan viikon. Varmasti se on jotain kevätflunssaa, koska siihen liittyy myös kurkku- ja nivelkipua. Mitä on tää kun kaiken aikaa väsyttää. Ei nouse käsi, ei jalka pian löydän itseni peiton alta  - ja levonhan sallii sateen valta.

Ti 21.5.2013

Eräänä keväisenä päivänä naapuri totesi, että linnunpöntön kiinnitysnaru pitäisi uusia johon minä tyyliin, että ei ole tarpeen, ei sitä kukaan käytä.
Pari viikkoa sitten kuulin uusia ääniä ja niiden lähteeksi paljastui maaseudun rauhaan muuttanut kaupunkilaispariskunta, joka nyt siivoaa pihan ainoata lintutaloa asunnokseen.
Tulivatko vain kesänviettoon vai päättävätkö jäädä pysyvästi muuttamaan lintukantaa, jää nähtäväksi.
Turvallista täällä kuitenkin on asua, vai onko.
Naapurin tikoista tuskin on vaaraa, mutta miten on oravista.
Oravavaaraa googlatessa päädyin Aamulehden juttuun vuodelta 2011.
Jutun kommenttit olivat niin hupaisia, että niistä on hyvä jatkaa tätä aamupäivää päivän suuntaan.

La 18.5.2013

Gunnaria muistaen.
Olet mielessä, olet sydämessä.

Pe 17.5.2013  

Olin Gunnar kuolinpäivässä hiukan etuajassa, joten huomenissa laitan eilisen postauksen uudelleen. 
Erheeni sai minut kuitenkin tunnelmoimaan ja olin ihan otettu, kun kevätretkellä Tuusulan rantatien kulttuurimaisemissa tapasin toisessa seurueessa retkeilevän ja edelleen hoitokodissa työskentelevän henkilön, joka tuttuudessaan oli kuin vuotispäivälahja taivaasta, ja ilokseni tiemme yhtyivät toistamiseen iltapäivän kuluessa.

    
   
   

Ke 15.5.2013

Pari kuvaa serkun Lotasta ja pihan muusta pesueesta ja sitten kuvia perjantaista tiistaihin. 

Perjantaina Mimmi tuli mummolaan suoraan päiväkodista, Daniela oli sopivasti kotosalla ja niinpä tyttösillä oli seuraa toisistaan siiheksi, kun äiti ja veli tulivat hakemaan kotiin.
Lauantaina merellä oli sumua ja metsässä hiljaisuutta. Ja pihalla ihana työrauha grillaamiseen asti.

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Lahjakortti kauneudenhoitoon odottaa ajanvarausta. Tällä kertaa yritän olla nopea liikkeellelähtijä. Kiitos kaikille muistamisesta ja muistamisista! 

Maanantaina Tua täytti 21 vuotta. Vielä kerran onnea! Minä kävin rannassa varaamassa kesän venevartiovuorot. Valvoa 3 x 21-06 väli on vähän nihkeätä, mutta Lotan mamma on yöhoitaja, joten en kehtaa tämän enempää valittaa, kun kaikki on niin suhteellista. 

Tiistaina aamusta auto huoltoon ja illansuussa pois. Aamusella otin kuvan Volvo-auton vieressä olevasta matonpesupaikasta. Iltasella saimme Danielan kanssa Annelta kyydin Olariin ja siellä ja sieltä jatkoimme yhteistä seikkailua. Lapsi tarvitsi seuraa vanhempien ollessa esiopetusinfossa ja minullekin seura sopi.   

Kauriit ovat vähentyneet huomattavasti. Joitakin yksittäisiä tapauksia kuljeskelee pihalla. Punainen karviaismarjapensas on syöty kokonaan, vihreä on toistaiseksi melkein säästynyt. Aamulla menin tapani mukaan toteamaan pihan tilan. Siellä pari kaurista ja supikoira lähtivät juoksuun ja supikoira oli jäädä kauriiden jalkoihin. Tuo säikähtely on aika tyypillistä eläimille tällä hetkellä.

Bonon elämää ahdistavat kärpäset ulkona ja sisällä, minun elämääni ikkunanpesu ja pihatyöt.

La 11.5.2013

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa asustaa, aa, aa, maalaismaisemaa, ei saata unohtaa..."

Päivi-serkun Lotta-hevosella aloitan tämän postauksen. Lotta kotona vai kylässä, oli kuvateksti FB:ssä. Haikeana muistan aikaa, jolloin Gunnar oli kotonaan kylässä. Lotta ei vielä tiedä mitä olisi olla kotona, mutta ehkä jonain päivänä nämä maisemat ovat sen kotimaisemia. Ihana Lotta!

    

Omissa maisemissa olen raivannut ryteiköksi muuttunutta juhannusruusu- ja mustaherukkapensaikkoa monin eri tavoin ja välinein. Raskain osuus oli juuriston hävittäminen. Gunnarin rinnalla oppini saaneena en ollut ihan neuvoton kangen ja moukarin kanssa ja ruumiinvoimiakin oli vielä riittävästi tallella, joten homma sujui kyllä. Ilokseni 5-v. Daniela on kiinnostunut auttamisesta ja tällä kertaa hän sai tehtäväkseen palauttaa työvälineet, ne raskaatkin, takaisin paikoilleen. Töiden välissä sain rentouttavaa peliseuraa Levistä. 

To 9.5.2013        + raesade muutaman rakeen verran

Työtä, työtä, työtä tehdään...

Viereinen kuva ja kursivoidut tekstit on kopsattu FB:stä

Se tunne, kun olet herännyt aamuviiden aikaan ja tulet kotiin iltapäivällä viiden aikaan, ja olet niin valmiina vastaanottamaan auringon lämmön, alkavan vapaapäivän, perheillan... Mutta hyppäätkin autoon ja vietät seuraavat seitsemän tuntia Jorvin päivystyksessä. No, se yhteinen perheilta ainakin toteutui. Mimmikin nukahti rattaisiin vasta 23.25 eli sinnikkäästi jaksoi tyttökin ottaa ilon irti tästä perhesessiosta.  Ensi tiistaina Emma menee korvien putkitukseen eikä siis ole ihme tässä tilanteessa äidin toteamus: Taidetaan kuulua tietämättämme johonkin terveyspalvelujen käyttäjien testiryhmään?
- - -

Linnut ovat keväällä kiireisiä, tai oikeastaan ne ovat sitä kaiken aikaa, ja samoin on ihmisen laita.
Koska ihmeessä ihminen muutamaa hetkeä pitempään voisikaan olla tekemättä mitään?
Päivän puurtamisen jälkeen istuin katselemaan laskevaa aurinkoa ja mietin vuodenaikoja ja niiden vaateita. 
Itselläni talvi on rauhallisinta aikaa sadepäiviä lukuun ottamatta, jotka taas muina vuodenaikoina ovat luvallisia vapaapäiviä.
Niinpä tämä päivä oli pienoinen pettymys, kun sateen sijaan tuli ihan kelvollinen työpäivä, vaikka keho vielä eilisen jäljiltä oli rusikoidun oloinen. Kivut tuntuivat kuitenkin vasta vapaan alettua ja niistäkin selvisi oivallisen Disperinin avulla!
Toki sateettomuuden etuna oli mahdollisuus pelata sulkapalloa Levin kanssa, eikä siinä pelissä ollut haittaa tänään kipsistä sen enempää kuin eilen murtuneesta sormesta - mihin pelissä vasemman käden pikkurilliä ja sen kaveria tarvittaisiinkaan.

Ma 6.5.2013 Lauantaina tuli kova paikka lenkin jälkeen, kun oli pestävä koirien mahanaluset ja tassut, Bononkin. Kumihanskat ovat rekvisiittaa, kuonokoppa ei. Taistelusta jäi taistelun jäljet ja loppusiivoukset jokainen hoiti osaltaan tahollaan.   Sunnuntaina kävin hautausmaalla ja totesin paikan olevan kuin myrskyn jäljiltä risuja ja oksia kun oli hujan hajan. Vesiposti ei toiminut vielä ja niinpä hautakivi jäi pesemättä, mutta muuta tehtävää oli. Kuvassa me kolme. Sunnuntaina iltasella muurahaiskeon kuhinaa lenkkipolun varrella ja lenkkeilykaverukset kiipeilemässä omalla pihalla.

La 4.5.2013 Toisille arkea toisille juhlaa silti ei kukaan aikaansa tuhlaa. Kevät on kiireistä tulevan aikaa siinä on odotusta, siinä on taikaa!

Pe 3.5.2013 

Muutama kuva kirjoittajan kamerasta.

Hienoa, että kompostorin neula on talven jälkeen lähtenyt reippaaseen nousuun lähes nollasta, ja kohta varmasti palaminenkin tulee havaittavaksi. Yhden hengen taloudessa on mahdotonta ruokkia kahta jätejärjestelmää. Jos kerran kuukaudessa tyhjennettävän jäteastian pohjalle tulee max. 3 pussukkaa, niin silloin yksi niistä on tuhkapussi. Tehokas kierrätysjärjestelmä mahdollistaa lähes tyhjän roska-astian.

Tänään nousi ensi kertaa salkoon Orbinski-suvun viiri. Ajattelin, että se saisi juhlistaa merkkipäiviä, joista ensimmäisenä on Levin 12-vuotispäivä huomenna.

Ihana kevätkö näitä mummolan pihassa käyneitä lapsia makoilutti? Ensimmäisenä Emma tuli käväisemään pitkän päiväkotipäivän jälkeen ja juuri ennen kotiin lähtöä asento vaihtui lepoasennoksi. Myöhemmin illan suussa tupsahti metsälenkiltä paikalle Daniela - hänelläkin pitkä päivä takanaan.

Loppuviimein oli puuhakas päivä, vaikka jossakin vaiheessa tuli niin mahdottoman paha mieli monestakin syystä, eikä vähiten siitä, ettei Bono antanut ottaa punkkia pois. Niiden yritysten yhteydessä kävi ilmi sekin kuka meillä edeleen on pomo ja kuka on kesän punkkipomo.

Muiden pettymysten kohdalla on annettava itselle mietintäaikaa yön, tai useamman yli, ja luottaa oikean ratkaisun ilmaantumiseen.

   

Ma 29.4.2013

Todellinen toivesää, päivällä poutaa ja yöllä sadetta.

Sunnuntaina tuli kuluneeksi 1588 päivää kotisivujen aloittamisesta, mikä muutettuna eri aikayksiköihin on 4,35 vuotta, 52,20 kuukautta, 226,86 viikkoa, 38112 tuntia, 2286720 minuuttia ja 137203200 sekuntia. Ei tällä nippelitiedolla mitään tee, mutta se tuli oheistietona, kun hain tiedon päivien määrästä laskeakseni sivuilla vierailijoiden määrän.

Eilen siistin saunakamarissa olevat viherkasvit, kauniisti kukassa olevat pelargoniatkin, ja totesin, että niitä ei voi laittaa ulkona normaaliin tapaan ikkunalaudalle ainakaan ilman suojausta, sillä todennäköisesti ne syödään heti ensimmäisenä yönä krookusten ja tulppaanien tavoin.  Ihmettelimme lenkkikaverin kanssa eräänä aamuna naapurustossa puista roikkuvia muovipusseja kunnes tuli mieleen, että ne ovat varmaankin kaurispelottimia. Kukat tai kauriit asetelmassa kauriit vielä voittavat.

Sukulaiskuvat muuttuivat skannattaessa hämäriksi, mutta ovat nyt mitä ovat. Impi, 1926 otetun kuvan pitkähiuksinen nuori neito, on 1936 kuvassa vaihtanut sukua ja säätyä ja tullut äidiksi. Kauriskuvat ovat eiliseltä. Uroksen sarvista on pois nukkapinta ja ne ovat varmasti värinsä puolesta jonkinlaisessa muutosvaiheessa.